Kilparatsastus on jännittävää yhteistyötä

Mikä saa nuoren tytön viettämään päivittäin tunteja tallilla, kuukaudesta ja vuodesta toiseen? 25 asteen pakkasessa, 30 asteen helteessä, kun kaverit lähtevät kaupungille ja bileisiin tai sunnuntaiaamuisin muiden vielä nukkuessa?

Menestyneet salonseutulaiset esteratsastajat Susanna Brandt, Katriina Melkkilä ja Piia Tiainen myöntävät että hevoset ja ponit, mutta pelkästään heppahulluudesta ei heidän kohdallaan ole kyse. Näitä kolmea tyttöä yhdistää lisäksi kolme kilpaurheilijalle tärkeää ominaisuutta; voitontahto, halu ottaa riskejä ja motivaatio tehdä töitä. – Jännitys ja hyvien tulosten saavuttaminen, tytöt summaavat viehätystään hevosiin ja kisaamiseen.

Ainutlaatuinen ja tasa-arvoinen urheilulaji

Ratsastus on ainoa olympialaji, jossa kilpailuvälineenä on eläin, ja jossa miehet ja naiset kilpailevat samoissa luokissa. 400-600 kiloa painavan hevosen kontrollointi ja kouluttaminen voitokkaaseen yhteistyöhön vaatii ratsastajalta sekä rämäpäisyyttä että kykyä ymmärtää herkkää eläintä. Esteratsastuksessa rata koostuu yli kymmenestä, aina 160 cm korkeasta esteestä. Ne pitää ylittää virheettömästi ja mahdollisimman nopeasti. Voitto ratkeaa usein sekunnin kymmenyksien perusteella.

- Uusintaradoilla ratsastetaan vauhdilla ja riskejä on otettava. Varsinkin silloin, kun suoritus onnistuu, on tunne hieno. Silloin tuntee olevansa yhtä hevosen kanssa. Hevonen luottaa ratsastajaan ja tekee kaiken mitä siltä pyytää, Katriina innostuu kuvailemaan.

Aluemestaruuden syyskuussa voittaneella Susannalla tällainen hetki osui juuri kauden tärkeimpään suoritukseen. – En jännittänyt perusradalla kovin paljon, mutta sitäkin enemmän mitalit ratkaisseella uusintaradalla. Ponini Chabanto teki kuitenkin kaiken juuri niin kuin pyysin. Se selvästi itsekin tahtoi mennä hyvin ja antoi kaikkensa.

Hevoset aina etusijalla

Voitontahto vie kisoissa pitkälle, mutta menestyksen perusta on rakennettu kotitallilla tehdyllä päivittäisellä harjoittelulla. Siellä punnitaan ratsastajan sitkeys ja motivaatio. Hevosten kanssa toimittaessa täytyy myös kantaa vastuu eläimen hyvinvoinnista. – Kyllähän sitä välillä miettii, että olisi kiva mennä kavereiden kanssa jonnekin ihan muualle. Olen kuitenkin valmis tekemään paljon töitä ja pistämään ratsastuksen etusijalle, Katriina miettii.

Kilparatsastuksessa kestävyys ja voimaharjoittelu painottuu hevoseen ja tekniikan ja taktiikan kehittäminen ratsastajaan. Lajiharjoittelua eli esteiden hyppäämistä harjoitellaan kerran kaksi viikossa. Muina päivinä keskitytään yhteistyön kehittämiseen ja hevosen kunnon ja mielenvirkeyden ylläpitämiseen.

- Jokainen hevonen on oma yksilönsä, siksi laji on mielenkiintoinen ja haastava. Menen koulun jälkeen tallille ratsastamaan ja hoitamaan siihen liittyviä hommia. Kotiin lähden vasta illalla, päivittäin useita hevosia ratsastava Katriina sanoo.

- Kyllä tallilla aina koko päivä menee, myöntelee Susanna. – Ratsastan Santulla neljä kertaa viikossa. Muina päivinä sillä menee pikkusiskoni Marika. Ratsastan myös kavereitteni hevosia ja käyn ratsastuskoulun tunneilla. Tallilla tapaan kaverini ja siellä on aina tekemistä.

- Viihdyn itsekseni hevosten seurassa. Tallissamme on aina paljon hommaa, ja usein olen myös niin väsynyt, etten jaksaisikaan lähteä kaupungille kaverita tapaamaan, Piia kertoo. Hän myös myöntää, etteivät asiat aina kulje niin auvoisesti. – Välillä käy mielessä, että nyt kyllä myyn ponin kolmella eurolla seuraavalle vastaantulijalle, Kreulan kotimaisemissa harjoitteleva Piia naureskelee.

Harvat vapaapäivänsä tytöt viettävät rentoutumalla, leipomalla ja televisiota katsomalla. – On ihanaa heittää verkkarit päälle ja löhötä sohvalla, Susanna kuvailee.

- Minä hoidan vapaapäivinä rästiin jääneet kouluhommat tai luen kokeisiin, Piia kertoo. Aikaa vievästä harrastuksesta huolimatta myös koulunkäynti sujuu. Tyttöjen keskiarvot ylittävät kahdeksan. Kurinalainen ja vastuullinen harrastus on opettanut tytöt käyttämään aikansa tehokkaasti.

Nelijalkainen tulevaisuus

Seurassani istuvilla nuorilla on takataskuissaan jo monta ikäluokkansa arvostetuimpaa meriittiä, ja tavoitteita on ensi kaudeksi nostettu. Menneenä viikonloppuna Katriina ja Piia olivat Ypäjällä maajoukkuekatsastusleirillä, jonka tulokset selviävät muutaman viikon sisällä.

Vasta yhden kauden aluetasolla kilpaillut Susanna jatkaa aluevalmennuksessa, ja tähtää ensi vuonna kansallisiin kisoihin. Hänen tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä avoinna, mutta hevosista hän ei elantoaan tule tekemään. – Olisi vielä kiva päästä ulkomaillekin ratsastamaan, mutta ammattina hevoset eivät ole minun juttuni.

Piia ja Katriina ovat valmiita kokeilmaan siipiensä kantavuutta niin pitkälle kuin mahdollista. - Toivon pääseväni tulevaisuudessa ulkomaille kilpailemaan kansainvälisellä tasolla, Piia kertoo pitkän tähtäimen tavoitteistaan.

- Minä toivon että ammattini liittyy hevosiin. Olisi hienoa saada tehdä sitä mistä todella pitää. Olen koulussa paneutunut saksankielen opiskeluun, sillä haluaisin mennä sinne joksikin aikaa hevoshommiin. Siitä olisi hyötyä tulevaisuutta ajatellen, suunnittelee Katriina, jonka äiti, Anna-Maija Melkkilä, pitää Perniössä Melkkilän ratsastuskoulua.


Teksti: Kati Hurme-Leikkonen

Artikkeli julkaistu Salon Seudun Sanomissa


Noora Pentin kaikkien aikojen panostus

julkaistu Hippoksessa nro 1/07

Rahalla saa ja hevosella pääsee

julkaistu Suomen Hevosenomistajien keskusliiton lehdessä 2007